Yksi ADHD:n keskeisistä ja usein mielipiteitä herättävimmistä piirteistä on impulsiivisuus. 
Se voi näyttäytyä paheena, hetken mielijohteesta sanottuina ilkeyksinä, harkitsemattomina tekoina tai kärsimättömyytenä.
Impulsiivisuudessa on kuitenkin myös toinen puoli: parhaimmillaan se voi olla luovuuden, nopean reagoinnin ja rohkeuden lähde.
Impulsiivisuus liittyy suoraan ADHD-oireisten aivojen neurokemiaan. Samalla tavoin kuin aivot tarvitsevat riittävästi välittäjäaineita, kuten dopamiinia, käynnistääkseen toimintaa, tarvitaan niitä myös hillitsemään toimintaa. Kun dopamiinin ja noradrenaliinin tasot ovat matalat, kyky jarruttaa ajatuksia ja tekoja heikkenee. Tämä ilmiö ei ole yksin ADHD-piirteisten kokema: jokainen tietää, että väsyneenä tai stressaantuneena suusta saattaa päästä sammakoita. Sen sijaan ADHD-oireisen aivoille tämä voi olla arkea, mikä ympäristössä herkästi tulkitaan ikävinä persoonallisuuden piirteinä.
Kutsun tätä ilmiötä suu auki ajattelemiseksi, koska ADHD-piirteinen on usein itsekin yhtä yllättynyt kuin kuulijatkin siitä, mitä suusta pääsee. Välillä yllätys on positiivinen: spontaani vitsi, terävä havainto tai rohkea avaus keskusteluun. Toisinaan seurauksena on väärinymmärryksiä, loukkaantumista ja jälkeenpäin kalvavaa häpeää.
Koska impulsiivisuuden hallinta on vaikeaa, moni yrittää ratkaista ongelman vetäytymällä kokonaan: he päättävät olla hiljaa, etteivät sanoisi mitään väärää. Tämä johtaa siihen, että ympäristö voi saada kaksi hyvin erilaista kuvaa samasta henkilöstä. Vastaanotollani voi istua harkitseva ja sanojaan punnitseva ihminen, mutta kotona läheiset kertovat täysin toisenlaisesta todellisuudesta: tunteikkaasta ja suulaasta henkilöstä, joka ei aina onnistu säätelemään puhettaan. Tämä impulsiivisuuden ja vetäytymisen vuorottelu muodostaa oman paradoksinsa: henkilö voi olla sekä liiankin äänekäs että liian hiljainen, joskus jopa saman keskustelun aikana. Tämä voi puolestaan johtaa väärinkäsityksiin ja huolestuneisiin kysymyksiin ”Onko kaikki hyvin?” tai ”Mikä sinua oikein vaivaa?”.
Ote kirjasta:
Juulia Järvdike
Saamaton perfektionisti ja ADHD:n viisi muuta paradoksia
Kirja tarjoaa uudenlaisen ymmärryksen ADHD:n maailmaan aikuisen ihmisen näkökulmasta. Kirja kertoo, miten ADHD vaikuttaa arkeen, ihmissuhteisiin, itsetuntoon ja jaksamiseen. Ennen kaikkea se kertoo, miten ADHD:n kanssa voi oppia elämään ilman jatkuvaa kamppailua tai peittelyä. Kirja antaa hyödyllistä tietoa myös niille, jotka tunnistavat vastakohtaisista piirteistä itsensä ja kaipaavat tukea niiden käsittelyyn, vaikkei heillä olisikaan ADHD-diagnoosia.