Oletko koskaan miettinyt, miksi joillakin ihmisillä — ehkä juuri sinulla — elämä muistuttaa kaaoksen sävyttämää vuoristorataa? Miten ihminen voi tänään olla täynnä innostusta ja visioita ja huomenna lamaantua jo ajatuksesta, että pitäisi tehdä jotain niistä asioista, jotka vielä hetki sitten tuntuivat maailman tärkeimmiltä?



ADHD:ssä tämä ei ole poikkeus vaan arkipäivää. ADHD-oireisen aivojen erityistä toimintatapaa selittää ilmiö, jota usein kutsutaan kaikki tai ei mitään -toiminnaksi.

Kyse ei ole laiskuudesta tai heikosta tahdonvoimasta vaan neurobiologisesta erityispiirteestä. ADHD-oireisen aivoissa dopamiinin eli mielihyvään ja motivaatioon liittyvän välittäjäaineen saatavuus on usein vähäisempää ja epätasaisempaa kuin neurotyypillisillä ihmisillä eli heillä, joilla ei ole neurokirjon piirteitä.

Tämän vuoksi tavalliset, arkiset tehtävät eivät aina riitä käynnistämään toimintaa. Tarvitaan selkeää palkkiota tai vahvaa ärsykettä, jotta aivot aktivoituvat ja toiminta käynnistyy. Jos kyseessä on jatkuvaa mielihyvän tunnetta tuottava aktiviteetti, kuten sosiaalisen median selaaminen, sitä voi jatkaa tuntikausia.

Tämä näkyy arjessa siten, että ihminen joko uppoutuu tehtävään täysin unohtaen ympäröivän maailman tai ei pääse alkuun lainkaan. Joko tekeminen vie mukanaan tai kaikki tuntuu ylivoimaiselta. Jos tehtävä on kiinnostava ja tarjoaa onnistumisen tunteen, aivot reagoivat siihen innostumalla. Jos taas tehtävä koetaan tylsänä, aivot eivät aktivoidu. Ja jos tehtävä on vaikea tai liian monimutkainen, aivot voivat tulkita sen uhkaksi, mikä laukaisee välttelyreaktion. Näin motivaatiojärjestelmä ja hälytysjärjestelmä ikään kuin vetävät naruista eri suuntiin ja tuloksena on tuttu ristiriita: joko kaikki tai ei mitään.

Moni ADHD-oireinen kuvaa arkeaan kuin elämää kahdessa eri todellisuudessa. Toinen on intensiivinen, luova, toimelias ja ideoita pulppuileva, täynnä inspiraatiota ja tekemisen intoa. Toinen on hidas, tahmea ja toivoton, ikään kuin joku olisi vetänyt töpselin irti seinästä. Välimuotoja ei juuri koeta.

Tässä on ADHD:n ydin: kyse ei ole pelkästään siitä, että jotain puuttuu, vaan siitä, että asiat toimivat väärällä hetkellä, väärällä tavalla tai väärällä voimakkuudella. Ihminen, jolla on ADHD, ei ole vähemmän kykenevä, vaan hänen kykynsä vain tulevat esiin arvaamattomasti.

Tämä on hämmentävää sekä ulkopuolisille että ADHD-oireiselle itselleen. Muistutankin usein sekä läheisille että asiakkailleni, että kaikki tai ei mitään -ajattelu ei ole luonteenpiirre vaan ADHD-aivojen omalaatuinen tapa reagoida ympäristön vaatimuksiin ja sisäisiin impulsseihin. Se on myös yksi niistä ilmiöistä, jotka tekevät ADHD:stä niin paradoksaalisen ja väärinymmärretyn ja joiden ymmärtäminen voi avata tien lempeämpään suhtautumiseen itseä kohtaan.

Ote kirjasta:
Juulia Järvdike
Saamaton perfektionisti ja ADHD:n viisi muuta paradoksia



Kirja tarjoaa uudenlaisen ymmärryksen ADHD:n maailmaan aikuisen ihmisen näkökulmasta. Kirja kertoo, miten ADHD vaikuttaa arkeen, ihmissuhteisiin, itsetuntoon ja jaksamiseen. Ennen kaikkea se kertoo, miten ADHD:n kanssa voi oppia elämään ilman jatkuvaa kamppailua tai peittelyä. Kirja antaa hyödyllistä tietoa myös niille, jotka tunnistavat vastakohtaisista piirteistä itsensä ja kaipaavat tukea niiden käsittelyyn, vaikkei heillä olisikaan ADHD-diagnoosia.

Tutustu kirjaan